Tilauskoulutus ajaa turva-alan ahtaalle
Yksityinen turva-ala on kriisin partaalla. Valtion suunnittelemat uudistukset voivat romahduttaa lakisääteisen koulutuksen saatavuuden – ja viedä yrityksiltä toimintaedellytykset.
Vuodenvaihteessa on tarkoitus poistaa valtionosuusrahoitteinen henkilöstökoulutus ja korvata se tilauskoulutuksella. Mallissa yritykset voisivat tilata tarvitsemansa koulutuksen itse. Ajatus kuulostaa ensi kuulemalta houkuttelevalta: se antaisi vapautta ja mahdollisuuden räätälöidä koulutusta ammatillisen koulutuksen säädösten puitteissa. Vapaus kuitenkin maksaa liikaa.
Tilauskoulutuksen kustannukset näyttävät jäävän kokonaan yritysten maksettaviksi ja nousevan nopeasti kohtuuttomiksi. Yhden vastaavan hoitajan koulutus voi jatkossa maksaa yritykselle vähintään 7400 euroa – summa, joka monelle pienelle toimijalle on yksinkertaisesti mahdoton. Kun koulutusta ei pystytä toteuttamaan, vaarantuu koko alan osaamisen kehittäminen ja yritysten mahdollisuus toimia elinkeinoluvan mukaisesti.
Lain (LYTP) mukaan jokaisessa turva-alan yrityksessä on oltava vähintään yksi vastaava hoitaja. Hänellä tulee olla suoritettuna turvallisuusvalvojan tai lukkoseppämestarin erikoisammattitutkinto. Kyse ei ole paperinpyörityksestä: ilman pätevyyden suorittanutta vastaavaa hoitajaa yritys menettää elinkeinolupansa.
Ongelma syvenee, koska Suomessa ei ole lukitus- ja turvajärjestelmäasentajille peruskoulutusta. Alan osaaminen rakentuu ammatillisten tutkintojen ja perinteisen mestari–kisälli-mallin varaan. Turvaurakoitsijat ry:n jäsenyrityksissä noin 60 prosenttia henkilöstöstä on suorittanut ammatti- tai erikoisammattitutkinnon. Kun nämä työntekijät eläköityvät tai siirtyvät muihin tehtäviin, tarvitaan uusia osaajia tilalle. Tutkinnot eivät vain tuo uusia osaajia alalle – ne pitävät myös nykyiset työntekijät motivoituneina ja koko alan elinvoimaisena.
Tilanne vaikeutuu entisestään, sillä valtio on vähentänyt kouluttajan saamaa valtionosuutta toisen tutkinnon suorittavilta. Tämä tekee oppilaitoksille vähemmän kannattavaksi kouluttaa henkilöitä, joilla on jo aiempi tutkinto – vaikka juuri heistä moni hakeutuu turva-alalle.
Turvaurakoitsijat ry haluaa nostaa nämä epäkohdat esiin, jotta koulutusmalleja ja niiden rahoitusta voitaisiin vielä kehittää yhteistyössä. Vain näin voidaan varmistaa, että Suomi säilyttää huoltovarmuutensa ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden – ja että yksityiset turva-alan yritykset voivat jatkossakin toimia lain edellyttämällä tavalla.
Lue myös
Tietoturvariskit ovat todellisia
Yritysten digitaaliset toiminnot ovat yhä riippuvaisempia erilaisista järjestelmistä ja verkkopalveluista. Häiriö tai hyökkäys voi hetkessä pysäyttää asiakaspalvelun, keskeyttää toiminnan tai johtaa tietovuotoon, pahimmillaan koko liiketoiminnan lamaantumiseen. Tätä on nykyhetken tietoturvamaailma. Hyökkäykset ovat entistä ammattimaisempia ja järjestelmällisempiä, eikä kohteeksi joutuminen riipu toimialasta tai yrityksen koosta. Kyse ei ole enää yksittäisistä hakkereista, vaan järjestäytyneistä rikollisverkostoista, jotka etsivät heikkouksia tietoturvassa ja myyvät näistä tietoa eteenpäin.
Oven aukaisun ja sarjanmuutoksen erot
Oven lukituksen avaaminen ja lukon tai sarjan muuttaminen vaikuttavat ulospäin samantyyppisiltä toimenpiteiltä, mutta niiden turvallisuusmerkitys ja riskitasot eroavat toisistaan olennaisesti. Toisessa tilanteessa turva heikkenee – toisessa se vahvistuu. Turvaurakointiyrityksen asentajan velvollisuus on tunnistaa tämä ero ja toimia sen mukaisesti.
Turvallisuusala tarvitsee ammatillista aikuiskoulutusta
Turvallisuusala on Suomessa osa kriittistä infrastruktuuria ja keskeinen osa kansallista kokonaisturvallisuutta sekä huoltovarmuutta. Me, Turva-alan Yrittäjät ry, Turvaurakoitsijat ry sekä Suomen Vartiointiliikkeiden liitto kannamme syvää huolta jäsenyritystemme tulevaisuudesta tilanteessa, jossa alallemme elintärkeitä koulutuskanavia ollaan heikentämässä. Olemme eilen 12.6.2025 lähettäneet alla näkyvän kirjelmän opetusministeri Adlercreutzille, työministeri Marttiselle sekä sivistysvaliokunnan puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle ja valtionvarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostolle.