Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu 27.9.2024 (5624/2024) koskee arvonlisäveron soveltamista kameravalvontajärjestelmien myyntiin, asennukseen ja siihen liittyviin palveluihin.
Oikeudenkäynnin osapuolena ollut yhtiö myi kameravalvontajärjestelmiä kohteeseen asennettuna siten, että kokonaisuus sisälsi asiakkaan omistukseen tulevat valvontakamerat oheislaitteineen ja ohjelmistot sekä niiden asennuksen. Kamerat oli kiinnitetty rakennuksiin ruuveilla. Yhtiö veloitti asiakasta erikseen lisätöistä kuten lähiverkko- ja kaapelointitöistä sekä asennuslupien hankinnasta.
Hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että tuotteessa oli objektiivisesti tarkasteltuna kysymys kahdesta erillisestä suorituksesta eli kameroiden ja oheislaitteiden sekä toisaalta niihin kohdistuvan asennustyön eli palvelun myynnistä. Ratkaisun ytimessä oli kaksi oikeudellista kysymystä:
1. Onko kameravalvontajärjestelmän myynti ja asennus ”kiinteistöön kohdistuva palvelu” arvonlisäverolain tarkoittamassa merkityksessä.
2. Onko asennustyö ”rakentamispalvelu”, johon sovelletaan AVL:n mukaista käännettyä verovelvollisuutta poikkeuksena arvonlisäverotuksen yleisestä periaatteesta, jonka mukaan myyjä on velvollinen suorittamaan arvonlisäveron myymistään tavaroista tai palveluista. Käännetyssä verovelvollisuudessa ostaja vastaa arvonlisäveron laskemisesta ja maksamisesta valtiolle.
Hallinto-oikeuden perustelut
Hallinto-oikeus katsoi, että kameravalvontajärjestelmän myynti ja asennus muodostivat kaksi erillistä suoritusta: tavaran myynnin (kamerat, oheislaitteet ja ohjelmistot) sekä palvelun myynnin (asennustyö). Tämä perustui arvioon, jonka mukaan järjestelmän asennus ei tehnyt siitä kiinteää osaa rakennusta. Kamerat oli kiinnitetty rakennukseen ruuveilla, mutta ne voitiin irrottaa ilman, että rakennuksen toiminnallisuus tai rakenne muuttui. Näin ollen myyntiä ja asennusta ei voitu pitää yhtenä kokonaisuutena.
Hallinto-oikeus sovelsi EU:n täytäntöönpanoasetuksen määritelmää kiinteästä omaisuudesta. Kameravalvontajärjestelmä ei hallinto-oikeuden mukaan täyttänyt asetuksen kriteereitä, koska se ei ollut:
• Rakennukseen kiinteästi asennettu siten, että se olisi erottamaton osa rakennusta.
• Rakennuksen toiminnalle välttämätön.
Kameravalvontajärjestelmän poistaminen ei vaikuttanut rakennuksen käyttökelpoisuuteen tai tuhonnut sen rakennetta. Tämän vuoksi kyse ei ollut kiinteistöön liittyvästä palvelusta AVL 28 §:n ja 67 §:n mukaisesti.
Rakentamispalvelu arvonlisäverolain 31 §:n 3 momentin mukaan kattaa rakennus- ja korjaustyöt, jotka kohdistuvat kiinteistöön. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kameravalvontajärjestelmän asennus täyttänyt rakentamispalvelun tunnusmerkistöä, koska asennustyö oli teknisesti erillinen palvelu, eikä se parantanut rakennuksen arvoa tai rakenteellista toimivuutta. Tällaisessa tilanteessa AVL 8 c §:n mukaista käännettyä verovelvollisuutta ei voitu soveltaa.
Oikeudenkäynnin osapuolena ollut yhtiö tarjosi myös kameravalvontapalvelua, jossa se omisti kamerat ja vastasi niiden toiminnasta sekä ylläpidosta. Palvelu ei sisältänyt vartiointi- tai hälytyskeskuspalvelua, vaan ne oli ostettava toiselta toimijalta. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kyseinen palvelukokonaisuus täyttänyt EU:n täytäntöönpanoasetuksen mukaista valvontapalvelun määritelmää. Tämä vahvisti sen, ettei kysymys ollut niin sanotusta kiinteistöön liittyvästä palvelusta.
Oikeudellinen arviointi
Ratkaisussa hallinto-oikeus sovelsi sekä kansallista arvonlisäverolakia että EU-oikeuden täytäntöönpanoasetusta tarkkarajaisesti. Kiinteän omaisuuden ja rakentamispalvelun määritelmät rajattiin siten, että kameravalvontajärjestelmä ei täyttänyt näiden käsitteiden kriteereitä. Tämä linjaus on yhdenmukainen EU-oikeuden kanssa, jossa ”kiinteän omaisuuden” tulkinta on suppea ja keskittyy olennaisiin rakenteellisiin elementteihin.
Johtopäätös
Ratkaisulla on merkitystä tilanteissa, joissa teknisiä järjestelmiä asennetaan rakennuksiin, mutta ne eivät muodosta erottamatonta osaa kiinteistöstä. Kiinteistöön kohdistuvien palveluiden ja rakentamispalveluiden tarkka rajaus on keskeinen periaate arvonlisäverotuksen oikean soveltamisen kannalta.
Jäsenyritysten kannalta merkitystä on luonnollisesti sillä, vaikuttaako hallinto-oikeuden linjaus yritysten saamien tilausten määrään. Ihan suoraan sellaista vaikutusta ei ehkä ole ennakoitavissa. Hallinto-oikeuden ratkaisusta on haettu valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten linjaus ei ole vielä saanut lainvoimaa.
